Blogi

Paljastava allekirjoitus

Jääkiekkolehdessä 2/2014 kiekkoilijoiden nimikirjoituksesta ajatuksia.

Enkeli-Elisan käsiala mietityttää

Kohua ja keskustelua aiheuttanut Enkeli-Elisan tapaus herätti myös minun mielenkiintoni nähtyäni Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä kirjoittajan käsialan.

Ensimmäinen spontaani ajatukseni käsialasta oli ”tämähän on tehty”.  Mistä se näkyy? Kirjoitus on pitkälti tekstausta, jota on koristeltu erilaisin kaarin ja omintakeisin kirjainmuodoin. Tekstaustyyppinen kirjoittaminen on sinänsä hidasta (kirjaimet tehdään erikseen) ja osa näytteen kirjaimista vaatii vaivannäköä, piirtämistä.  Grafologisesti tekstausta suosiva peittää todellisia tarkoitusperiä, se suojaa henkilöä, kun ei halua tulla oikeasti nähdyksi.  

Toinen askarruttava asia käsialassa on kirjoituksen muotoilun huolellisuus. Jaksaako itsemurhaa hautova kirjoituksessaan käyttää energiaansa ”huoliteltuun” ulkomuotoon? Kirjoitus on aina esiintymistä, julkiseksi tulemista. Enkeli-Elisan näytteessä tehosteita on riittämiin.  

 

 

Tervetuloa grafologian maailmaan!

Kaksi erityistä tapahtumaa elämässäni ovat koukuttaneet minut mukaan grafologian kiehtovaan maailmaan. Ensimmäinen avaus tapahtui 13-vuotiaalle tytölle kirjastoautossa. Löysin hyllyltä Lea Pennasen kirjan Käsialatiedon opas, joka tuntui nuoresta tytöstä hurjan kiehtovalle, vaikkakin niin uudelle ja erilaiselle, etten siitä juuri ymmärtänyt. Kysymys kuitenkin jäi mieleeni, ja avasi seuraavan oven.

Toinen askel oli opettajani Osmo Oksasen arvio käsialastani. Sen sisältö oli syväluotaava kosketus itseeni. Ihmettelyni ainekset saivat konkreettiset kuvaukset toiminnalleni, ja sitä kautta tie orastavaan itseymmärrykseen heräsi. Tuolloin, ollessani vasta vähän yli 20 vuoden ikäinen, alkava työsuuntaisuuteni oli jo nähtävissä. Ammatillinen hapuiluni kesti siitä huolimatta vielä reilut 10 vuotta.  Opettajani tekemä kuvaus selkeytti minua itselleni ja toi sisäisen rauhan.

Sitä syvää ymmärrystä uskon muidenkin saavan käsialan tutkimisen avulla. Olen saanut asiakkailtani hämmentynyttä palautetta: miten voin kertoa käsialasta heidän luonteenpiirteitään? Itse koen tärkeimmäksi sen, että henkilö löytää itsestään piilossa olevaa tai tiedostamatonta osaamista, voimavaroja ja tunnistaa myös särmänsä, jotka heijastuvat niin itseensä kuin ympäristöön. Vastuu, miten kykynsä käyttää, on viime kädessä jokaisella itsellään.

Grafologia ei ole ufotiedettä eikä ennustamista. Se on opittavissa oleva matka ihmismielen ihmeellisyyksiin. Kärsivällisyyttä ja aitoa kiinnostusta kirjoitusta kohtaan se vaatii. Minulle grafologia on yhteys toiseen ihmiseen etäisesti ja silti niin läheltä – juuri näin se toimii minulle parhaiten.

Syksyllä tulee kuluneeksi 26 vuotta grafologian maailmassa, ja aina vaan löytyy uutta opittavaa. Nyt haluan jakaa tähänastista osaamistani myös muille. Ota rohkeasti yhteyttä, ja hämmästy, mitä grafologia voi antaa.

Anna